Eläinten käyttäytymisen perusteita

Miten lajityypillinen käyttäytyminen on kehittynyt?
Miltä ihmisen käytös näyttää eläimen silmissä?



Miten lajityypillinen käyttäytyminen on kehittynyt?

The Real Rabbit

Luonnonvalinta on ohjannut lajien ruumiinrakenteen, aistien ja käytöksenkin kehittymistä. Vahvimmat ja valppaimmat yksilöt ovat eläneet luonnossa tarpeeksi vanhoiksi lisääntyäkseen. Mutta myös käyttäytymismalleja on säädellyt luonnonvalinta. Saaliseläintä valppaus, varovaisuus ja maaston hallinta auttavat selviämään, mutta saalistajalta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Myös ryhmä tarjoaa turvallisuutta luonnossa. Saaliselämillä myös sosiaalisuus ja kyky jakaa ruokpaikkoja helpottavat: monta silmäparia havaitsee todennäköisesti pedon aikaisemmin kuin yksinäinen eläin. Joillekin lajeille yhteisöstä olisi taas vain haittaa.

Osa käytöksestä liittyy yksilön itsenä oppimiin asioihin ja omiin kokemuksiin. Nämä taidot tosin voivat siirtyä myös vanhemmalta jälkeläiselle tai laumatoverille, siis lajitoverilta oppimisen kautta. Aikojen kuluessa kuitenkin uusistakin käytöspiirteistä voi tulla lajityypillistä käyttäytymistä – jos siis uusi taito parantaa selviämismahdollisuuksia ja taitajat ovat niitä, jotka todennäköisemmin elävät tarpeeksi vanhaksi tuottaakseen paljon jälkeläisiä.

Kun pyrkii ymmärtämään lemmikkinsä käyttäytymistä, on mietittävä eläinlajin alkuperäistä luonnollista elinympäristöä. Onko laji vaeltelva vai paikkaeläin? Onko lajilla luonnossa maanalaisia pesiä ja millaisia ne ovat? Onko laji aavikkoalueiden vai runsaiden metsien laji? Millainen viestintä toimii parhaiten maan pinnalla ja millainen maan alla? Keskeistä on, missä osassa ravintopyramidiä laji luonnonvaraisena elää. Kuuluuko sen olla valpas saalistamsien vuoksi vaiko saaliiksi joutumsien pelossa? Uhkaako vaara maasta, puusta vai ilmasta?

Kannattaa myös pohtia, mihin lajin luonnonvaraisten yhdyskuntien tai laumojen hierarkia perustuu. Metsästävä susilauma on toimissaaan hyvin kurinalainen ja yhteistoimintakykyinen. Johtajanaaras varmistaa tehokkaasti etuoikeutensa ja koko lauman suojeluksen pennuilleen. Kaniyhdyskunnassa taas vahvimmat yksilöt saavat keskeisimmät eli turvallisimmat pesäpaikat, mutta varsinainen johtajuus menettää merkitystään lisääntymiskauden ulkopuolella. Niinpä kanien käyttäytymisrepertuaariin ei varsinaisesti kuulukaan tottelevaisuutta, kuten suden sukulaisten koirien käyttäytymiseen. Useimpien pikkulemmikkien kouluttaminen onkin nämä taustat huomionottaen vaikeaa. Niiden kanssa on osattava hyöyntää lajien luonnollisia taipumuksia, jotta käytös sulautuu luontevasti ihmisasuntoon. Esimerkiksi sopii kanin hiekkalaatikko-opetus. Se ei onnistu komentamalla eikä välttämättä edes palkitsemalla. Kannattaakin sijoittaa hiekkalaatikko kanin valikoiman reviirin äärimmäiseen nurkkaan – otukset kun luonnossakin papanoivat erityisen innokkaasti reviirinsä ulkorajoille.


Miltä ihmisen käytös näyttää eläimen silmissä?

Eläimen silmissä ihmisen käyttäytyiminen vaikuttaa usein typerältä ja tarkoituksettomalta. Mietitäänpä susia ja koiria. Hampaiden näyttäminen yhdessä katsekontaktin kanssa on uhkaus, vakava haaste. Ihminen taas näyttää hampaansa nauraessaan. Kuinka hämmentävää onkaan koiraparoille se, kun naurava lapsi näyttää hampaansa koiraa paijatessaan? Susi ja koira esittävät mielihyvää ja rauhantahtoa lipomalla suupieliään – ja me ihmiset opetamme jälkikasvullemme, että kielen näyttäminen on inhottavaa ja epäkohteliasta. Ihme, että ihmiset ja koriat pärjäävät yhdessä lainkaan.

Mikä on kanien maailmassa uhkaus ja mikä on rauhan ele? Nopea lähestyminen on uhkaavaa, saalistajan ele. Se on siis paha virhe omistajalta, ellei sitten ole kysymys eläimen hengen pelastamisesta jossain ääritilanteessa. Eläimen koskettaminen, ennekuin se on tunnistanut tulijan, kuuluu myös petojen eleisiin ja on omiaan pilaamaan lemmikin ja omistajan suhteen varsin nopeasti. Sama koskee myös tutustumisvaihetta. Ihmiset pyrkivät kättelemään toisiaan tutustumisvaiheessa mutta kanille suora kosketus taas tutustumisvaiheessa on niin kaneille kuin useimmille jyrsijöillekin varsin vastenmielinen ele. Kirkuvat äänet kuluvat petolinnuille eivätkä sovellu siis kanien omistajille tai heidän perheenjäsenilleen alkuunkaan. Makuulle asettuminen lattialle kanin eteen on selkeä rauhan ele. Katseen voi pitää kanissa, osoittaakseen kiinnostuksensa kommunikointiin.

Meidän ihmisten ja lemmikkien käyttäytymisihanteet eivät todellakaan aina kohtaa, mutta kekseliäs omistaja pystyy kyllä luovimaan useammankin lajin ehdoilla. Oleellista on ymmärtää, missä täytyy itse antaa periksi ja hyväksyä ettei eläin voi ymmärtää. Joskus täytyy vain itse ryhtyä kaniksi tai koiraksi. Moni meistä katsoo, että lemmikeillä ei ole asiaa sänkyyn, mutta moniko meistä muistaa ettei meilläkään ole asiaa kanin piilopaikkaan tai pesään? Saaliseläimelle pesärauha on korvaamaton turvallisuudentunteen lähde.

Me ihmiset pidämme itseämme erityisen älykkäänä lajina, mutta vain harvat meistä oppivat yhdenkään toisen eläinlajin ”kielestä” edes alkeita. Kuitenkin odotamme eläinten oppivan meidän kielemme, käskymme ja vaatimuksemme.

Oikea Kani / The Real Rabbit

Sivun yläreunaan