Kani hyökkäilee, mikä neuvoksi?

Kania täytyy lähestyä oikein
Missä kania saa lähestyä?
Lahjo, älä rankaise!


Ei ole harvinaista, että kani hyökkäilee lähestyvää ihmistä kohti, murisee ja uhkailee. Kun sitä yrittää koskettaa, nyrkkeilee se käpälillään ja yrittää ehkä purrakin. Katastrofi? Ei suinkaan, kani vain tuntee olonsa uhatuksi. Ihmisen täytyy vain muuttaa omia lähestymistapojaan – ja kanikin rauhoittuu.

Kani voi tuntea olonsa uhatuksi, vaikka omistaja pitäisikin hyvää huolta kanin ravinto- ja liikuntatarpeista ja yrittäisi voittaa sen luottamuksen muutenkin. Aina emme kuitenkaan huomaa yrittää voittaa kanin luottamusta parhaalla mahdollisella tavalla, kanit ovat aika erikoisia otuksia, niihin eivät tehoa monetkaan samat temput, kuin muihin eläimiin. Elämä ihmisen kanssa lukuisten sukupolvien ajan ei ole muuttanut kanin alkukantaisia kanivaistoja paljoakaan.

Epäluuloisuus ihmisiä kohtaan voi johtua myös huonoista kokemuksista, tottumattomuudesta ihmisiin, aikaisemmasta säikähdyksestä hyvinkin pitkän ajan takaa, aikaisemmasta pitkäkestoisesta stressistä tai jostakin kania pelottavasta tekijästä nykyisissä olosuhteissa. Usein omistajalla ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa kanin kokemusmaailmasta ennen tuloa omaan perheeseen, joten syitä kosketuksen pelkoon voidaan vain arvailla. Tällöin ei voida yrittää poisopettaa tunnettua pelkoa vaan pyritään kokonaisvaltaiseen luottamuksen voittamiseen.

Kania täytyy lähestyä oikein

On pidettävä mielessä, että useimmat lemmikkikanit inhoavat nostamista ja sylissäoloa, ne ovat mieluummin helliteltävänä ihmisen vieressä lattialla tai sohvalla. Ne saattavat painautua ihan kylkeen kiinni, mutta tahtovat silti pitää omat käpälät tukevasti lattiassa tai sohvassa. Tämä johtuu siitä että kanin kaltaiselle eläimelle, joka luonnossa on toisten saalis, nostaminen merkitsee periaatteessa pedon kynsiin joutumista.

Kaikissa muissakin tilanteissa täytyy pitää mielessä, että kani on luonnossa saaliseläin ja luonto on muovannut sen pelkäämään ja varomaan kaikkea mahdollista.

Petoeläimet lähestyvät kania luonnossa joko ylhäältä päin (linnut) tai takaapäin (ketut yms.). Pedot myös pyrkivät lähestymään hiljaa ja yllättäen. Tämän takia pelokasta kania kannattaa lähestyä aina edestäpäin ja sille kannattaa jutella rauhallisesti hiljaisella äänellä. Myös huutoäänet, kani mieltää petojen läheisyydeksi.

Voihkaisevat ja vinkaisevat äänet (ihmisen tai elektroniikan aiheuttamina) kani voi yhdistää pedon kynsiin joutuneen lajitoverin hätäparkaisuun. Esimerkiksi tietokonepeleissä on runsaasti kaneja pelottavia ääniä, kirskahduksia, suhahduksia ja kiljaisuja. Myös joissakin tv-ohjelmissa ja musiikkikappaleissa voi olla pelottavia elementtejä. Nämä tekijät kannattaa minimoida ja pitää mahdollisimman hiljaisena totutettaessa kania kodin ääniin. Myös hajut (esimerkiksi naapurin koiran tai kissan haju vaatteissa) voivat pelottaa kania.

Jos perheessä on lapsia, täytyy erityisesti lapset opettaa lähestymään kania aina edestäpäin, sillä lapsilla on taipumus juosta kanien perässä. Eiväthän lapset toki yleensä tätä tehdessään tarkoita mitään pahaa, he vain haluavat päästä silittämään ja hellimään kania. Tämä perässä juokseminen kuitenkin pelottaa melkeinpä kanin kuin kanin puolikuoliaaksi. Kun lapsi lopulta saavuttaa kanin, kani uskoo henkensä olevan uhattuna, kääntyy ympäri ja puree.

Kania pitää siis lähestyä kuin kani, ei kuten petoeläin tekisi. Kun kaksi kania kohtaavat, ne ovat aluksi epäluuloisia, usein jopa vihamielisiä. Onnistuneessa kohtaamisessa kanit tarkkailevat toisiaan jopa päiväkausia etäältä, katsellen ja toisen eleitä tutkien. Sitten lähestytään, loikoillaan metrin tai vain puolenkin metrin päässä toisistaan. Ensimmäiset kosketukset ovat kevyitä tuuppauksia kuonolla. Ihminen voi tämän sijasta hipaista kevyesti kädellä, kunhan kani saa ensin nuuskia kättä. Kanille pitää tulla tunne, että ihminen on jokin harmiton eläin samalla laitumella, ei peto, ehkä jopa jokin hieman kanimainen eläin…

Missä kania saa lähestyä?

Tärkeää on myös, missä kania lähestytään. Kani on tarkka niin sanotusta sisäreviiristään, alueesta pesäkolonsa liepeillä. Aran kanin kannattaa antaa olla rauhassa sen nukkumakopin, piilopaikan tai muun sille erityisen tärkeän paikan läheisyydessä. On syytä tarkkailla kanin puuhia ja tehdä niistä johtopäätöksiä: kaikki kanin tärkeät piilot tai lepopaikat eivät ole välttämättä niitä ihmisen sille osoittamia ja varaamia paikkoja. Myös ruokakuppien tuntumassa voi olla erityisen henkilökohtainen alue. Jos kanilla on häkki, on häkki yleensä kokonaan varsin henkilökohtaista aluetta. Luottamus voitetaan paremmin, kun kohtaamiset tapahtuvat niin sanotulla ulkoreviirillä, alueella jonka kani on valmis jakamaan laumansa muiden jäsenten kanssa. Kanin pesäpaikan siivouksenikin voi joutua alussa suorittamaan kanilta salaa – ja tällöin on tärkeää, ettei hävitä kaikkia hajumerkkejä kerralla.

Lahjo, älä rankaise!

Oikea tapa lähestyä on kesytysmenetelmistä tärkein, mutta pienimuotoinen ruualla lahjominen on aina hyväksi. Kannattaa asettua lattialla kohtuullisen lähelle kania, metrin tai parin päähän kanista ja tarjota sitä kohti jotakin sopivaa herkkupalaa. Jos kanin mieltymyksistä on epäselvyyttä, kannattaa yrittää jotakin voimakastuoksuista yrttiä, kuten tilliä, basilikaa, persiljaa tai jopa kynteliä. Eri kaneilla on eri mieltymykset. Myös itsekasvatetut vehnän, rukiin tai ohran oraat ovat erinomaisia ”kesytysherkkuja”.

Kanin kannattaa antaa nauttia erikoisherkkuja ihmisen lähellä - ei välttämättä ihan vieressä. Pikkuhiljaa viikkojen kuluessa herkun voi tarjota aina vain lähempänä. Kun luottamus kasvaa, herkkutuokion päätteksi voi rapsuttaa kevyesti korvan takaa tai kuonon päältä. Alussa ei kuitenkaan kannata yrittää koskea kaniin kesken ruokinnan. Tämä herättää kanissa epäilyn, että herkkupala aiotaan riistää siltä. Yleensäkään syövää kania ei kannata yrittää koskettaa, koska se ei jouda syödessään ihmistä kunnolla tarkkailemaan - ja päätyy varmuuden vuoksi pakenemaan tiehensä (kun ei tullut kunnolla katsoneeksi mikä lähestyi). Kanin syödessä voi kuitenkin olla rauhallisesti läsnä ja puhella sille hiljaa.

Vapaus liikkua asunnossa ehdottomasti auttaa rohkaistumista ja kesyyntymistä. Jos asunto on kunnolla suojattu johtojen ja muiden vaarallisten kohteiden osalta, ei kani periaatteessa tarvitse häkkiä lainkaan. Kanilla täytyy kohtaamisen hetkellä olla valinnanvaraa, paikkoja minne piiloutua, suuntia minne juosta.

Jos kani puree, siitä ei pidä nostaa meteliä eikä kania saa rankaista. Hermostunutta kania ei kannata myöskään yrittää koskea heti uudelleen. Mutta tilanteesta ei kannata paeta tai perääntyäkään. Ihmisen kannattaa vain olla öllöttää siinä. Kanin täytyy saada vaikutelma, että hänen ihmisensä ei ole vihamielinen tai saalistusaikeissa, mutta ei myöskään pelokas. Toisin kuin koirien kanssa, ihmisen ja kanin suhteessa kummankaan ei kuulu olla niskan päällä, ei vahvempi eikä johtajampi. Kanien maailmassa ei alistuta johtajalle kuten koirien maailmassa, koska kanit eivät metsästä yhdessä koirien esi-isien tavoin. Kaniyhdyskunnan hierarkiassa ”häivytään” vahvemman lajitoverin näköpiiristä syrjemmälle hankkimaan uutta reviiriä. Jos kani kokee tulleensa alistetuksi eikä pääse pois alistajan läheisyydestä, kuten se luonnossa tekisi, se stressaantuu. Ihmisasunnossa kun ei yleensä ole niin paljon tilaa, ettei pelottavaa alistajaa kohtaisi. Kani voi mieltää alistavan toiminnan myös hengen uhkaamiseksi. Niinpä rankaiseminen ja rähjääminen johtavat aina täydelliseen epäonnistumiseen kanin kesyttämisessä.

Kani pitää kohdata aina hyvin neutraalisti, rennosti ja tunnekuohuitta. Se lukee jokaista ihmisen elettä ja itse salaa suurimman osan omista tunteistaan. Jotta ihminen olisi kanille uskottava "vaarattomana" eläimenä, ihmisen tulee olla kanin tavoin vähäeleinen ja rauhallinen.

Joskus myös sterilointi auttaa, jos reviirikäyttäytyminen on kovin voimakasta. Mutta kannattaa pitää mielessä, että se yksin ei auta. Muut totutustoimenpiteet ovat aina se tärkein osa. Tietysti sterilointi auttaa siten, että kanille voidaan pitkässä juoksussa harkita kaveria, joka voi myös parantaa sen elämänlaatua ja siten rentouttaa. Koska kani on yhdyskuntaeläin, se voi yksinäisenä stressaantua, koska kukaan muu ei valvo ja vartioi sen levätessä. Toki tilanne on hieman toinen, jos kani mieltää ihmiset laumakseen ja viettää aidosti paljon aikaa ihmisten seurassa. Mutta on muistettava, että varsinkin alussa, ennen kuin kani tottuu edes ympäröiviin ihmisiin, se saattaa olla hyvin aggressiivinen myös toisia kaneja kohtaan. Vaikka kani ehdottomasti kaipaakin lajitoverin seuraa ensisijaisesti, ei kumppaninkaan hankintaan pidä lähteä ilman perusteellista harkintaa ja tietopohjaa. Kanin totuttaminen kaniin onkin sitten jo toinen tarina.

Oikea Kani / The Real Rabbit

Sivun yläreunaan





2006