Keinoja kanin ja lapsen onnistuneeseen rinnakkaiseloon

Lapsen täytyy sopeutua kaniin, ei päinvastoin
Keinoja onnistumiseen
Asenne on tärkein

Lapsen täytyy sopeutua kaniin, ei päinvastoin

Useimmat lapsiperheiden eläinongelmista ovat ennustettavissa jo alkuunsa, koska eläimen lajiominaisuuksiin ja tarpeisiin ei perehdytä riittävästi. Moni kaninystävä onkin sitä mieltä, etteivät eläinparat sovi lainkaan perheisiin, joissa on lapsia. Mutta mikäli kaniharrastus on myös oikeasti perheen aikuisten harrastus - ja kohtaamiset hoidetaan aina aikuisen johdolla – tällöin kanit ja lapset saattavat sopiakin samaan perheeseen. Erityisesti suhteet ovat toimineet perheissä, joissa on kaneja ennen lapsia. Mikäli vanhemmat eivät ole kaneista aidosti kiinnostuneita ja valmiita panostamaan niiden tuntemukseen, ongelmia kanien ja lasten välillä syntyy erittäin todennäköisesti.

Alkajaisiksi on unohdettava ajatus, että kanin pitäisi sopeutua lapsiin. On aina lähdettävä siitä, että lapsen täytyy sopeutua kanin tarpeisiin. Eläintä ei voi opettaa hyväksymään ilmiöitä, joita evoluutio on muokannut sen pelkäämään.

Kanin käyttäytymismallit poikkeavat huikeasti esimerkiksi koirien ja kissojen käyttäytymisestä, mihin aikuiset valitettavan usein kanien käyttäytymistä vertaavat. Kani on luonnossa saaliseläin. Luonnonvaraisten kanien selviytyminen on perustunut aina siihen, että ne ovat pelänneet likipitäen kaikkea mahdollista lähestyvää, yrittämään olla hiljainen ja huomaamaton. Niinpä kiljahtelevat lapset tai meluisia tietokonepelejä pelaavat lapset saavat kanin pelästymään – sillä kanien maailmassa kiljahdus on joko pedon ääni tai saaliseläimen tuskanhuuto. Pahinta on kuitenkin kanin perässä juoksevat tai konttaavat lapset, koska peto lähestyy saalistaan aina takaa päin. Kun lapset seuraavat kania pelkkä viaton silittäminen mielessään, moni kani uskoo viime hetkensä koittaneen… ja sillä hetkellä kun lapsi saavuttaa kanin, kani käännähtää ja puree puolustuksekseen, oman käsityksensä mukaan henkensä hädässä. Toinen vakava ongelma on se, että lapset tyypillisesti pyrkivät koskemaan kaniin missä vain, mutta kaniin ei saisi koskea sen pesäalueella, sisäreviirillä.

Keinoja onnistumiseen

Lapset on opetettava aina lähestymän kania edestäpäin ja rauhallisesti. Kanille tulee puhella hiljaa, koska sitä ei saa yllättää. Yllättäminen kun kuuluu myös petojen puuhiin. Asiaa voi opettaa leikinomaisesti, voidaan keksiä vaikkapa oma lyhykäinen kaniloru, joka aina hiljaisella äänellä esitetään kanille kutsuna sitä lähestyttäessä – oikeasta suunnasta.

Jos kanilla on häkki (jossa se toivottavasti ei vietä suljettuna suurta osaa ajastaan), on häkki luonnollinen pesäalue, jossa kanin tulee kokea saavansa olla rauhassa kaikelta häirinnältä. Jos kanin pesäkoloon tunkeudutaan, sen luonnollinen refleksi on puolustautua kaikin keinoin. Lisäksi, jos häkkiin tungetaan käsiä, kani alkaa kokea häkin pelottavaksi ja ahdistavaksi paikaksi jossa joutuu selkä seinää vasten vihollisen kanssa. Tällöin kani ei enää palaa häkkiinsä vapaaehtoiseksi juoksuretkiltään. Jos kodissa on käymässä vieraita lapsia, on koko kanin huone tai ainakin nurkkaus rauhoitettava vierailijoilta. Vieras lapsi, jonka ääntä ja hajua kani ei tunne lainkaan, ei missään tapauksessa saa edes kurkistella kanin pesään liian läheltä.

Kanin ympärillä ei saisi olla monta lasta hääräämässä samanaikaisesti. Tämä toki tarkoittaa osin sitäkin, että kani yleensä stressaantuu perheissä, joissa on paljon pieniä lapsia. Tässä tilanteessa on muutenkin yleensä liian vähän aikaa valvoa kanin ja lasten kohtaamisia kunnolla.

Pienet lapset eivät aina onnistu silittämään kania vaadittavalla herkkyydellä. Lapsen sievästi alkanut silittäminen yltyy usein enemmän tai vähemmän kämmenellä hakkaavaksi – kun lapsi ei esimerkiksi saakaan kanin huomiota kiinnittymään itseensä. Tämä on kanille jopa vaarallista ja ainakin opettaa sen pelkäämään lapsia. Englantilaiset kaninhoitoneuvojat ovat joskus neuvoneet, että pienet lapset tulee opettaa silittämään kania ainoastaan käden selkäpuolella, koska tällöin lapset ”kämmenellä-läpsytys-tarve” ei käynnisty eikä käden liikkeeseen tule yhtä paljoa voimaa.

Pienet lapset eivät saa nostaa kania. Useat kanit ovat vahingoittuneet pudottuaan lapsen epävarmoista käsistä. Kuitenkin varmempiotteisellakin lapsella kädet ovat pinta-alaltaan niin pienet, että ne ”uppoavat kaniin”. Pienikokoiset kädet satuttavat oikeillakin otteilla kannettaessa. Useimmat kanit lisäksi nauttivat rapsuttelusta enemmän lattialla ihmisen vieressä kuin sylissä. Eihän koiriakaan nosteta syliin ja silti niitä pidetään ihan mukavina lemmikkeinä.

Oikea asenne on tärkein

Koskaan ei ole voinut ottaa huomioon kaikkea, mitä voi tapahtua. Niinpä aikuisen tulisi aina olla läsnä kanien ja lasten kohtaamisissa. ”Kanisääntöjä” täytyy myös noudattaa pitkäjänteisesti. Keskimäärin niissä perheissä, joissa kaniharrastus on virinnyt vanhempien kiinnostuksesta tai vanhempi ja lapsi ovat löytäneet kiinnostuksen yhdessä, lapset ja kanit pärjäävät yhdessä hyvin. Kun kani hankitaan lapsen mieliksi eivätkä vanhemmat jaksa perehtyä lajin erityistarpeisiin, ongelmia syntyy lähes poikkeuksetta. Aikuisen ei koskaan kuitenkaan ole liian myöhäistä kiinnostua kaneista: kun kanipitoon luodaan uudet lähestymistavat kanin ehdoilla, kani voidaan yhä saada rentoutumaan. Kanit ovat myös niin monimutkaisia ja ihmeellisiä eläimiä, että niiden tarpeiden ja tapojen opiskelu sopii erinomaisesti aikuisen harrastukseksi.

Vaikka aikuisen tuleekin ehdottomasti kantaa päävastuu lemmikin kuin lemmikin hoidossa ja ruokinnassa, lapsi kannattaa opettaa asiaan osallistumaan. Lapselle tulee antaa sellainen arvomaailma, että eläimeen liittyvien asioiden tietäminen ja oppiminen ovat niitä ”hienoja juttuja”. Liian usein asetelmana on eläintenkin pidossa laiska ”antakaa mulle”-meininki, lapsen mielestä omistaminen on ”hieno juttu”. Ei ymmärretä että lemmikin pidon hienous syntyy lajin perusteellisen tuntemisen ja ymmärtämisen kautta. Kun vanhemmalla itsellään on eläintä ja tietämystä kunnioittava asenne, on lapsenkin se helppo omaksua – ja elämä lemmikin kanssa saattaa olla hyvinkin antoisaa.

Oikea Kani / The Real Rabbit





2007