Kaksi kania?

Rakastavaiset

Mikä on toimiva yhdistelmä?
Tila on tärkeintä


Mikä on toimiva yhdistelmä?

Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja nauttivat seurasta. Kanien yhdistäminen tuottaa kuitenkin monelle harrastajalle päänvaivaa. Perussääntö on, ettei kannata yhdistää kahta steriloimatonta urosta eikä kahta steriloimatonta naarasta. On myös muistettava että urosten ja naaraiden yhdistämisessä jommankumman sterilointi on välttämätön. Kanit ovat tehokkaita lisääntyjiä ja naaraan kantavaksi tuleminen saattaa tapahtua uroksen ja naaraan lyhyen, vain muutaman sekunnin kohtaamisen aikana.

Kaksi naarasta voivat erää yhdessä tyytyväisinä, kunhan eräät seikat otetaan huomoon. Yleinen käsitys naaraiden helppoudesta on vaarallinen ja virheellinen myytti. Naaraskanit ovat erittäin territoriaalisia ja arvojärjestyshakuisia. Naaraat taistelevat keskenään - erityisesti, jos ne kokevat elävänsä lisääntymiskautta. Taistelu on osa naaraiden pyrkimystä naaraiden väliseen hierarkiaan. Luonnossa kanien varsinainen lisääntymiskausi ajoittuu kevättalvesta ja alkukesään, mutta kesykaneilla lisääntymisinto voi ajoittua melkein mihin vuodenaikaan hyvänsä. Luonnon rytmeistä keskykanitkin kuitenkin aistivat valon lisääntymisen ja se voi herättää tarpeen puolustaa reviiriä erityisen voimkkaasti (onhan villikanien maailmassa keväisin kova kisa pesäpaikoista). Sterilointi ehdottomasti edesauttaakahden naaraan yhteiseloa ja on joissakin tapauksissa jopa välttämätöntä. Tottuminen toisiinsa pienestä pitäen auttaa sekin. Myös emot ja tyttäret muodostavt usein toimivia yhteisöjä.

Urokset pitävät yllä "ukkojen välistä hierarkiaa" ympäri vuoden, sesongeista riippumatta. Steriloimattomat urokset taistelevat keskenään liki poikkeuksetta. Kuitenkin leikatut aikuisetkin urokset voivat hyväksyä toisensa - tosin prosessi voi olla hidas kestäen jopa kuukausia (joskus jopa vuosia). Varmimpia sopeutumisia tapahtuu poikueveljesten kesken, jotka kasvavat yhdessä. Molemmat tulee steriloida yhteiselon turvallisuuden tähden.

"Henkilökemioista riippuen" urokset ja naaraat usein hyväksyvät toisensa. Aina ei kuitenkaan käy näin. Erityisen vaikea on tilanne uroksen pyrkiessä reviirille, jonka naaras kokee omakseen. Puolueeton maaperä on suositeltava ensitapaamiselle. Seurauksena kohtaamisesta on joko tehokas lisääntyminen tai vaarallisen aggressiiviset reaktiot (tai jopa molemmat). Niinpä steriloimatonta naarasta ja urosta ei pidä päästää toisiinsa tutustumaan, ellei poikasten hankintaa ja sijoittamista ole huolellisesti suunniteltu. Myös kanien raskausajan ja synnytyksen jälkeisen ajan terveydenhoitoon liittyviin asioihin tulee perehtyä äärimmäisen tarkasti ennen kuin poikasten hankintaa edes harkitaan.
Niinpä suositeltava yhdistelmä on joko steriloitu uros tai naaras steriloimattoman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Varminta kuitenkin on steiloida molemmat: steriloimaton osapuoli pyrkii jahtaamaan kumppaniaan, jolta kiinnostusta ei löydy. Naaraat ovat usein myös niin territoriaalisia, ettei uros-parka välttämättä pääse likimainkaan tasaveroisen kumppanin asemaan...

Kanit voivat elää myös suurempina yhdyskuntina. On kuitenkin tärkeää valvoa, ettei yksikään eläin joudu vakavasti alistetuksi. Tällaisen uhkan edessä ihmisen tulee tarjota ahdistellulle eläimelle omaa tilaa, johon toisilla kaneilla ei ole fyysistä pääsyä. Tällöinkin näköetäisyys muuhun laumaan saattaa olla positiivinen asia. Villikanien "perheyksiköihin" voi kuulua jopa toistakymmentä kania. Usein nämä yksiköt muodostuvat perheen johtavan naaraan ja sen naaraspuolisten jälkeläisten ympärille. (Villikaneissa nuoret urokset etsiytyvät perhelauman ulkopuolelle - lisääntymään toisten perhelaumojen naaraiden kanssa.) Usein perhelauman koko voi kuitenkin olla vain kaksi kania: uros ja naaras. Rajoitetussa tilassa elävien keskykanien keskuudessa tämä on varsin yleinen laumakoko, jonka kanit itse valitsevat (mikäli valinnanvaraa tarjotaan). Kaniyhdyskuntaan kuuluu kuitenkin useita perhelaumoja, jotka käyttävät yhteistä ulkoreviiriä (=ruoan etsintään käytetty alue), mutta eivät jaa keskenään sisäreviiriä (=pesän välitön läheisyys). Niinpä keskykanitkin toimivat yhteislaumana, vaikka eivät päästäisikään viereisessä huoneessa asuvan kaniperheen jäseniä oman huoneensa ovesta sisään. Tästä rajanpidosta huolimatta kanit kokevat olevansa yhä yhdyskuntaa ja esimerkiksi varoittavat toisiaan haistettuaan jotain epäilyttävää tai jopa ns. jakavat vahtivuoroja.

Tila on tärkeintä

Luonnossa kanit tutustuvat ja mittelevät laajalla alueella. Alakynteen jäävä osapuoli pystyy pakenemaan etäämmälle. Lemmikkikaneilla näistä luonnollisista käyttäytymismuodosuístaja tutustumisrituaaleista tulee usein vaarallisia, sillä tila ei riitäkään lähestymiseen ja pakenemiseen. Niinpä ihmisen on pyrittävä järjestämään väljät olosuhteet, erityisesti kanien kohtaamisille, mutta myös normaalielämään. Kärhämää syntyy jo sopeutuneidenkin kanien välillä ja niillä tulee olla mahdollisuus ottaa etäisyyttä toisiinsa. Ahtaissa oloissa myös muutoin lähes harmiton käpälän pyyhkäisy voi osua arkaan kohtaan ja tehdä suurta vahinkoa. Kanit eivät jahtaa toisiaan pelkästään närkästyksestä, vaan myös niinsanotusti intohimon piinaamina. Villikaneilla sekä tutustumiseen että kosintaan pyrkivät ritualit alkavat kaartelulla useiden metrien etäisyydellä toisistaan. Josakin määrin näitä käyttäytymiskuvioita ilmenee myös steriloiduilla kaneilla.

On siis tärkeää taata kaneille mahdollisuus luonnolliseen lajityypilliseen käyttäytymiseen. Tämä tarkoittaa lajitoverin tai useammankin seuraa. Mutta tilan täytyy riittää kanien reippaisiin rituaaleihin.

Rakastavaiset

Oika Kani / The Real Rabbit

Sivun yläreunaan





2006