Kanien väliset suhteet



Villikaniyhdyskunnan rakenne
Yhteisö on tärkeä: yhteisössä on turvaa
Kesykanien sosiaaliset suhteet


Villikaniyhdyskunnan rakenne

Villikaniyhdyskuntaan kuuluu kymmeniä jäseniä. Voipa kaniyhdyskunnan yksilöiden lukumäärä olla olla usein kolminumeroinenkin. Yhdyskunnan koko riippuu alueen kantokyvystä: jos ruokaa on hyvin tarjolla ja kaivuumaa kestää mittavat tunneliverkostot, yhdyskunta voi olla hyvinkin suuri. Kanit ovat melkoisia geotekniikan ammattilaisia: kanit välttävät rakentamasta suuria yhdyskuntarakenteita monikerroksisine tunneliverkostoineen helposti sortuvien maalajien alueille. Yhdyskunta jakaa yhteisen monimutkaisen ja moniovisen tunneliverkoston ja ulkoalueen, jonka sisällä kuitenkin vallitsee yhdyskunnan jäsenten välinen reviirijako. Yhdellä pesäalueella asuu yleensä kahdesta kahdeksaan kania. Pienimmillään tällainen saman pesäalueen jakava perhekunta käsittää uroksen ja naaraan. Jos pesäalueella on useampia kaneja, näitä yleensä yhdistää naaraiden välinen läheinen sukulaisuussuhde. Aikuistuvat nuoret urokset muuttavat ulos alkuperäisestä pesästään ja tulevat hyväksytyksi joko tosiin olemassaoleviin pesäkuntiin tai perustavat kokonaan uusia pesäalueita samassa yhdyskunnassa tai sen ulkopuolella. Nuorten urosten muutto tapahtuu aina pesimäkauden ulkopuolella. Yhdyskunnasta häädetyt nuoret tai vanhat (esim. entiset johtavat) urokset voivat asettua elelemään myös matalissa pikkukoloissa yhdyskunnan ulkoreunoille. Varsinkin nuoret harjoittavat tätä väliaikaisesti, ennen toisen yhdyskunnan tai kokoaan uuden pesäalueen löytämistä. Täysin uuden yhdyskunnan peustaminen edellyttää kuitenkin aina sopivan naaraan löytymistä: todellinen kaivuutaito ja sinnikkyys piilee nimenomaan naaraissa.

Pienimmillään kaniyhsyskunnan varsinaisen reviirin aluevaatimus voi olla vain 50 m x 50 m, mutta suurimmillaan helpostikin yli 5 hehtaaria. kanit liikkuvat tarpeen mukaan myös jonkinlaisia matkoja varsinaisen reviirinsä ulkopuolella. Yleensä kanit eivät mielellään liiku kuin muutamia kymmeniä metrejä tunneliverkoston lähimmän suuaukon luota. Kuitenkin esimerkiksi ravinnon heikko saatavuus ja reviiririidat saavat kanit liikkeelle kauemmaksikin.

Naaraiden välinen hierarkia on yleensä vahvimmillaan kevät- ja kesäkaudella. Tämä on kesykaneilla muistona sukupolvien takaisista villikaniyhdyskunnan lisääntymiskaudesta. Vaikka kanit kykenevätkin lisääntymään helposti läpi vuoden, ovat ne erityisen varautuneita kilpailuun pesäalueista keväisin. Yleensä yksi naaraista on johtavassa asemassa kaikkiin muihin naaraisiin nähden ja muut naaraat kutakuinkin tasa-arvoisia toisiinsa nähden. Koko yhdyskunnan johtava naaras ("perheineen") nauttii turvallisimmasta keskialueen pesäkolosta. Johtava asema takaa naaraalle yleensä mylös paritteluoikeuden johtavan uroksen kanssa. Urosten välinen hierarkia on naaraita monimutkaisempaa, alamaissuhteet voivat olla monikerroksisia. Yleensä uroskanin paino määrää sen aseman, mutta vahvuudesta voidaan myös mitellä.

Varsinaisen pesäalueen ulkopuolella on siis yhdyskunnan yhteistä reviiriä, jota puolustetaan sekä vihollisia että toisten kaniyhdyskunnan jäseniä vastaan. Reviirin puolustaminen on lähinnä urosten tehtävä. Taistelut vältetään alistuvilla eleillä, väärälle alueelle harhautunut uros asettuu makoilemaan litteänä (ja korvat litteän) viestittääkseen alueen hallitsijalle hyväksyvänsä toisen johtavan aseman. Näillä eleillä urokset pääsevät yleensä turvallisesti esittäytymään uusille lajitovereille ja ehkäpä myös jäseniksi uusiin perhekuntiin. Toki niiden täytyy myös alistua siihen, että johtava uros merkkaa heidät laumaansa kuuluvaksi vähintäänkin leukansa hajurauhasella.

Naaraat puolustavat kyllä varsinaista pesäkoloaan - ja pesimäaikaan ne voivat olla todella aggressiivisia, myös saman yhdyskunnan muita naaraita kohtaan. Myös taisteluita hyvistä pesäpaikoista syntyy, näissä määräytyy osittain kaninaaraiden välinen järjestys, osittain se perustuu ikään ja muihin tekijöihin. Naaraan aggressiivinen käytös ja innokas kaivaminen viestittää uroksille, että naaraalla on tiedossaan hyvä pesäpaikka - ja se alkaa olla piakkoin valmis parittelemaan. Niinpä hurjistuneena riehuva naaras houkuttaakin uroksia ympäristöönsä notkumaan, niin epäloogiselta kuin tällainen viehätysvoima näyttääkin.

Iso osa kanien välistä rajankäyntiä tapahtuu ulosteiden avulla. Ulosteiden haju kertoo kanille sukupuolesta, asemasta ja parittelualttiudesta. Niitä sijoitetaan eriyisesti strategisesti reviirin ulkoreunoille.

Yhteisö on tärkeä: yhteisössä on turvaa

Villikanien pelokkuus tai rentous on suorassa suhteessa yhteisön toimintaan ja yhteisön havaintoihin. Pienessä yhdyskunnassa kanit tarkkailevat ympäristöään levottomina jatkuvasti esimerkiksi ruokaillessaan. ne nousevat seisomaan tähyillen ja skannaavat ympäristöään korvillaan vähän väliä. Suuremmassa yhteisössä syödään rauhallisemmin ja luotetaan enemmän siihen, että joku naapureista huomaa mahdolliset uhkat ja varoittaa tömäytyksin - ja huomataanhan pakoon pinkaisukin helposti toisten keskuudessa. Yksinäinen kani jotuu tarkkailemaan ympäristöään stressaantumiseen asti.

Kun kesykanit ovat lemmikkinä, ne saavat turvallisuuden tunnetta kanikumppaneistaan. Yksinäinen kani voi kokea stressiä jatkuvasta "vahtivuorostaan", se ei koskaan rentoudu kunnolla. Jos ihmiset kanien ympärillä ovat ymmärtäneet edes kohtuullisesti kanimaailman jujuja ja kenien elekieltä, voivat hekin oslataan auttaa kanimaisen turvallisuuden tunteen syntymisessä.



Kesykanien sosiaaliset suhteet

Kesykanien suhteet noudattavat periaatteessa villikanien yhdyskunnan perusperiaatteita. Merkittävimpänä erona on se, että keskykaneista osa on steriloituja ja siten toteuttaa heikompaa sukupuolisidonnaista käyttäytymistä.

Tärkeimpänä osana onnelista yhdyskuntaeloa on tässkin riittävä tila. Kun luonnossa tilaa tarvitaan kanijoukkoeelle halkaisijaltaan 50 metriä oleva alue, on tuha kuvitella, että metrin parin mittainen alue riittäisi kaneille yhtään mihinkään. Niinpä liikkumatila kodissa onkin erityisen tärkeää.

Kun naaraat ovat koko ikänsä yhdessä, ne yleensä löytävät tavan elää yhdessä. Vanhin tai pelottomin vakiintuu johtajaksi sisariinsa tai tyttäriinsä nähden. Voi tulla vaiheita, jossa johtajan asemaa testataan - ja tällöin tilan tarve kasvaa. Jos naaraat eivät ole steriloituja ja joku niistä alkaa uskoa pesimäkauden koittaneen, voi syntyä tuttujenkin kesken rajua kärhämää. Toki streriloitukin naaras voi pesäpaikkaansa puolustaa, ihan omakin lepopaikkarauhansa tähden. Yhteiselo toimiikin parhaiten, kun tytöillä on runsaasti tilaa ja ne voivat ottaa tarvittaessa kunnolla etäisyyttä toisiinsa. Pesämäisiä koloja tai piilopaikkoja tulee olla useita. Toisilleen vieraat naaraat yrittävät todennäköisesti tapella rajusti kohdatessaan alueella, jota jompikumpi pitää reviirinään (tai harkitsee omivansa). Tällaisessa tilanteessa naaraat voivat aiheuttaa tosilleen jopa hengenvaaran.

Kun esitellään toisilleen tuntemattomia kaneja, on uros ja naaras ehdottomasti turvallisin yhdistelmä. Nämähän luonnossakin toisiinsa pyrkivät tutustumaan. Tällöin ainakin jommankumman steriointi on tärkeää. Kanien lisääntyminen on todella tehokasta, innokas uros astuu morsiamensa vaikka aidan takaa. Vastuullinen kaninomistaja ei päästä kanejaan lisääntymään jollei poikasille ole koteja tiedossa. On myös tärkeää odotella jokunen viikko steriloinnin jälkeen ennen yhteiselon aloittamista, uroksella voi olla siemennestettä vielä jäljellä jonkin aikaa ja hiljattain leikatun naaraankin täytyy saada palautua rauhassa arvistaan. Kesykanien totuttamista suositellaan tapahtuvaksi puolueettomalla maaperällä. No, siellähän kohtaamiset paljolti tapahtuvat. Luonnossa naaraat kuitenkin päästävät uusia uroksia pesäalueelleen, mikä voi ihmisasunnoissa olla erittäin takkuista touhua. Naaras voi puolustaa aluettaan urosta vastaan täysin sotaisasti. Syynä tähän lienee muiden muassa se, että luonnossa kanit voivat valita sen oikean ajankohdan toisiinsa tutustumiseen, kesykaneilla pesimäkauden ja lepokauden raja on hämärtynyt. Myös tilan ahtaus voi saada kanit tuntemaan, että alueelle ei voi päästää lajitovereita. Tutustuminen neutraalilla alueella ja oikeilla apukonsteilla voi kuitenkin kääntää hankalan alkutilanteen pitkässä juoksussa onnelliseksi yhteiseloksi.

Urokset viihtyvät toistensa seurassa parhaimmin silloin, kun ne ovat kasvaneet yhdessä eikä joukossa ole naaraita joista kilpailla. Sterilointi voi auttaa uroksia sietämään toisiaan ja jopa viihtymään yhdessä. Kuitenkin laaja tila, pakopaikat ja useat piilokolot ovat välttämättömiä. Uroskanit voivat kuitenkin tapella aivan kammottavasti. Tämä tapahtuu, kun kumpikaan ei ole valmis esittämään alistumiseleitä tai tila on yksinkertaisesti liian pieni. Kun kahta urosta yritetään tutstuttaa, olisikin parasta tarjota kodin sisällä kaksi erillistä reviiriä: hyvässä lykyssä raja voidaan purkaa ja kanit voivat alkaa jakaa aluetta. Huonommalla onnella kanit voivat jatkaa elämistä erillisillä reviireillä. (Tämä periaate kyllä kannattaisi pitää mielessä kaikissa yhdistelmäyrityksissä) Joskus myös vuosia toisilleen vihoitelleet urokset sopivat: toinen "luovuttaa" johtajuuden suosiolla toiselle vanhuuden oireiden alkaessa. Tasaväkisyys on alunperin estänyt kaneja ystävystymästä, mutta ikääntyvä uros kokeekin alistumisen yhtäkkiä itselleen etua tuottavaksi asiaksi. Nuorempi ja vahvempi on vanhemmalle turvana, sillä nuorempi voi puolustaa yhteistä yhdyskunta-aluetta paremmin.

Myös useampi kuin kaksi kania voivat muodostaa onnellisen perhelauman. Näitä suunniteltaessa täytyy kuitenkin pitää varattuna oman osareviirin mahdollisuus viimeisimpänä saapuville, esittelyjen vaikeusaste kasvaa määrän kasvaessa. Lisäksi kannattaa pohtia yksilöasetelmaa villikanien yhdyskuntakäyttäytymisen valossa.

Yhteisö on kanille turvana. Nekin kanit, jotka eivät jaa pesäaluetta keskenään ja pitävät toisiinsa etäisyyttä normaalioloissa, turvaavat toisiinsa ulkoisen uhan yllättäessä. Kun ulkoa kuuluu outoja pelottavi ääniä, varoittavat kanit toisiaan rummutuksin ja jopa keskenään kilpailevat urokset ottavat toistensa varoitukset vakavasti. Kaikki keskittyvät kuuntelemaan. Kun yhden nähdään luikkivan piiloon, seuraavat toiset esimerkkiä. Myös ihmisten äkkinäinen liike tai pelästynyt ele voi laukaista kodin "kaniyhdyskunnan" pakomekanismin.

Oikea Kani / The Real Rabbit

Sivun yläreunaan





2006